Viime vuosien dramaattiset tapahtumat ovat jollain lailla koskettaneet meitä jokaista. Myös työelämässä vauhti on hurjaa ja siellä psykologista joustavuutta tarvitaan koko ajan lisää. Tulevaisuuden tutkijat uskovat siihen, että jatkossa muutosten vauhti vain hurjenee. Siksi resilienssikyvystä on tulossa yhä keskeisempi taito työelämässä.
Ensisijaisesti voidaan kysyä, mitä tämä kyky mukautua muutokseen eli resilienssi oikein on? Resilienssi on psyykkistä joustamista (psykologinen joustavuus. Eli kykyä sopeutua muuttuviin tilanteisiin ja toimia joustavasti tilanteiden mukana. Resilienssi on elämänhallintaa, reagoimistapoja ja kykyä, sietokykyä, stressin hallintaa, toipumiskykyä, vastoinkäymisten hallintaa etc. Mielestäni on keskeistä muistaa, että kaikkien tilanteiden tulkinta on hyvin yksilöllistä. Sama tilanne voi yhdelle olla hieman epämiellyttävä tai pelottava, toiselle ylivoimainen ja traumaattinen. Eli mielestäni kyse ei ole tilanteesta itsestään, vaan siitä, miten ihminen sen kokee. Joku on leikkisästi todennut, että resilienssi on - kuten kuminauhan kestävyys - useiden tekijöiden summa: geneettisten, psykologisten, biologisten, sosiaalisten ja henkisten tekijöiden.
Toiseksi voidaan kysyä, miten ihminen tunnistaa itsessään olevaa resilienssiä? Resilienssi on ominaisuus ihmisessä, tilanteen mukaisesti muuttuva, joustava, mukautuva ominaisuus, ei staattinen olemus. Resilienssi ei ole puhtaasti taito, mutta itsessään olevaa resilienssiä voi opetella tunnistamaan. Yhtenä osana itsetuntemusta. Sitä voi myös kehittää, kun sen tunnistaa. Resilienssi on myös yksi ihmisen itsesäätelyominaisuus. Resilienssinsä olemassa olon ja ominaisuuksien tunnistamisen myötä yksilön on helpompi säädellä omaa käyttäytymistään yhtälailla kuin emootioitaankin.
Eli kyllä kaiken keskiöön nostaisin itsetuntemuksen. Itsetuntemuksen osalta omaan monivuotisen taustan sen ohjaamiseen työnohjauksissa. Tiivistettynähän hyvä itsetuntemus on vastauksia kysymykseen: "kuka minä olen? Mitä minä haluan?". Sama asia koskee myös resilienssikykyä, ensin pitää tunnistaa resilienssi ja sitten on mahdollisuus siihen vaikuttaa. Esihenkilöiden osalta tämä ominaisuus vain korostuu koska heidän täytyy osata myös johtaa sitä.
Resilienssi on tärkeä taito myös työelämässä, jossa asiat eivät aina mene juuri kuten oli suunniteltu. Työssä voi päivittäin joutua ratkomaan yllättäviäkin pulmatilanteita. Oleellista on siis se, kuinka itse suhtaudumme muutoksiin ja kokemiimme ongelmiin. Työelämässä monet vaativat tehtävät edellyttävät yrittämistä pitkiä aikoja ja vastoinkäymisten kestämistä eli resilienssiä.